Tulopolitiikka, funktionaalinen tulonjako ja palkkamaltti Suomessa vuosina 1962–2014

Tutkimuksessa analysoidaan suomalaisen tulopolitiikan historiaa. Tulopolitiikan aikaa tarkastellaan sellaisena palkkaratkaisujen historiana, jossa keskeisenä kiinnostuksen kohteena on palkkaratkaisujen maltillisuus. Ajanjakso 1962–2014 periodisoidaan erottamalla siitä muun muassa maltillisten ja vähemmän maltillisten palkkaratkaisujen ajanjaksoja. Palkkamaltin määrittelyssä otetaan lähtökohdaksi ay-liikkeen keskimääräinen käyttäytyminen, jota kuvataan dynaamisella funktionaalisen tulonjaon kehitystä ajanjak-solla 1962–2014 kuvaavalla empiirisellä yhtälöllä. Analyysin yksi keskeinen tulos on, että Suomessa alkoi 1990-luvun puolivälissä palkkamaltin ajanjakso, joka jatkui vuoteen 2008 asti. Suomalainen ay-liike mukautui eurooppalaiseen alhaisen inflaation ympäristöön. Keskeisenä välineenä toimivat keskitetyt tulopoliittiset ratkaisut. Ajanjakson ensimmäistä tulopoliittista ratkaisua oli voimakkaasti ajamassa vuoden 1995 alkupuolella toimintansa aloittanut Paavo Lipposen ensimmäinen hallitus. Pääministeri Lipponen halusi Suomen olevan osa tiivistyvää eurooppalaista poliittista ja taloudellista integraatiota, ja niin halusi myös suomalainen ay-liike. Sen tähden funktionaalista tulonjakoa kuvastava palkkojen osuus pysyi 1990-luvun alkuvuosina tapahtuneen laskun jälkeen historiaan verrattuna varsin alhaisella tasolla aina vuoteen 2009 asti. Mukautuminen merkitsi sitä, että suomalainen ay-liike irtaantui perinteisestä devalvaatiosyklin mukaisesta käyttäytymisestä. Käyttäytymisen muutoksessa korostuu palkansaajakeskusjärjestöjen rooli. Pitkälti niiden vaikutuksesta alhaisen inflaation tavoite omaksuttiin laajemminkin ay-liikkeessä. Uutta palkoista sopimisen mallia hahmotettaessa otetaan joko suoraan tai epäsuorasti kantaa tämänkaltaiseen työmarkkinakeskusjärjestöjen huomattavaan vaikutusvaltaan.Talouskriisivuodet sisältävä periodi 2008–2014 ei erottaudu keskimääräistä voimakkaamman palkkainflaation ajanjaksona.