Sopiminen, luottamus ja toimipaikkakoko

Julkaisussa Luottamuksesta kiinni (Ilmonen ym. 1998) analysoimme kuudella suurella ja keskisuurella toimipaikalla ay-liikkeen yhteyttä toimipaikan suorituskykyyn. Havaitsimme, että näinkin rajatussa aineistossa johdon ja ay-edustajien valmiudet yhteistyöhön eri työpaikoilla vaihtelivat suuresti. Toimipaikan ja toimialan neuvottelusuhteiden perinteet, yhteistyötilanteiden logiikka, neuvotteluosapuolten sisäiset suhteet, neuvottelumekanismin institutionalisoituminen, osapuolten edustajien ”ammatillistuminen” neuvottelijoina, jopa neuvottelijoiden yksilölliset luonteenpiirteet vaikuttivat neuvottelusuhteisiin (mt. 175–183). Tämän artikkelin tavoitteena on syventää ajattelun kehikkoa erityisesti pohtien toimipaikkakoon merkitystä paikallisessa sopimisessa luottamuksen näkökulmasta. Mainittujen kuuden toimipaikan lisäksi artikkelimme empiirisenä perustana ovat Tilastokeskuksen työolotutkimuksen kaikkia palkansaajia koskevat aineistot vuodelta 1997 ja SAK:n paikallisen sopimisen projektin tuottamat tiedot 44 toimipaikalta vuodelta 1997. Luottamussuhteiden osapuoliksi käsitetään yhtäältä toimipaikkojen johto tai johdon edustajat, toisaalta henkilöstön eri ryhmät ja niiden edustajat. Sopiminen käsitettä käytetään tässä esityksessä laajassa mielessä. Siihen sisältyy toisen osapuolen suostuminen, osapuolten saavuttama yhteisymmärrys tai varsinainen sopiminen, niin suullisena kuin kirjallisenakin (käsitteistä laajemmin: Kairinen 1995, 165–167 ja 200–201; Työmarkkinajärjestelmien kehittämiskomitea 1993 ja Helin 1998, 9–13).