Työttömät tohtorit – seitsemänsadan tohtorin puheenvuoro

Tämä tutkimus tarkastelee tohtorien pitkäaikaista työttömyyttä Suomessa. Tutkimuksen tavoitteena oli kartoittaa tohtorien näkemyksiä heitä koskevan työmarkkinasegmentin kohtaanto-ongelmien syistä ja seurauksista. Tutkimuksen aineisto kerättiin kyselylomakkeella, johon saatiin 702 vastausta (N = 2153, vastausprosentti 33 %). Aineisto analysoitiin induktiivisen sisällönanalyysin menetelmin syvällisen tarkastelun mahdollistamiseksi. Tutkimuksessa saatiin seuraavat keskeiset tulokset: Työttömän tohtorin profiili: Työttömien tohtorien välillä on variaatiota urallaan professorin tehtäviin asti yltäneistä kansainvälisistä huippututkijoista sellaisiin, jotka ovat pudonneet urapolulta heti tohtorin tutkinnon suorittamisen jälkeen. Tohtorityöttömyyttä on kaikilla tieteenaloilla. Yhteistä työttömille tohtoreille on se, että heidän tiedollinen, teoreettinen ja menetelmällinen osaamisensa jää hyödyntämättä heidän ollessaan työttöminä, eikä näin ollen tuota suomalaiselle yhteiskunnalle sitä etua, mitä se voisi tuottaa. Kohtaanto-ongelmat ovat yleisiä. Aineistosta nouseva esimerkkien paljous osoittaa, ettei korkeimmin koulutetun työvoiman resursseja kyetä käyttämään optimaalisesti, vaan tohtoreita toimii täysin koulutustaan tai koulutustasoaan vastaamattomissa tehtävissä joukoittain. Työllistymisen esteet: Syrjintä ja toimivien palveluiden puute korostuvat tohtorien kokemuksissa. Jos kuuluu niihin, joille töitä ei tarjota, ei välttämättä saa sopivaa apua mistään. Useampi kuin joka kolmas vastaaja oli tyytymätön TE-palveluihin, jotka näyttäytyvät vastauksissa hyödyttöminä, ristiriitaisina tai jopa nöyryyttävinä ja ahdistavina. Toisaalta osa vastaajista myös kertoi arvostavansa TE-palveluita. Työllisyystoimet: Työnhaun määrällinen velvoite (neljän hakemuksen vaatimus kuukausittain toimeentulon menetyksen uhalla) koetaan pikemminkin esteenä tehokkaalle työnhaulle. Se vie aikaa tohtoritason työ- ja tutkimusrahoitushakemusten valmistelusta. Toistuvat ei-vastaukset heikentävät itseluottamusta ja mielenterveyttä sekä rapauttavat motivaatiota, mikä on linjassa aiemman tutkimuskirjallisuuden kanssa. Altistavat tekijät: Tohtorityöttömyydelle altistavia tekijöitä ovat sopivien verkostojen puute sekä rajalliset mahdollisuudet tehdä uhrauksia uransa eteen, mikä asettaa esimerkiksi yksinhuoltajat tai terveydellisten rajoitteiden kanssa elävät ihmiset haavoittuvaan asemaan. Myös vanhemmat ikäryhmät ja ulkomaalaistaustaiset tohtorit ovat yliedustettuina tutkijakoulutustason suorittaneiden työttömien joukossa. Kilpailun epäoikeudenmukaisuus: 298 kyselyyn vastannutta (N = 702) kertoi todistaneensa syrjintää, selkään puukotusta, kiusaamista tai epärehellistä vallankäyttöä esimerkiksi virkojen täytöissä, työntekijöiden rekrytoinnissa tai tutkimusrahoituksen jakamisessa. Tällaisia anekdootteja kertoivat ne, joita oli syrjitty, mutta myös ne, jotka olivat hyötyneet näistä tilanteista. Työttömyyden vaikutukset tohtorien ammatillisiin taitoihin, henkilökohtaiseen elämään ja yleiseen terveyteen vaihtelevat yksilöittäin. Työttömyyden haittavaikutusten vakavuus ja pysyväluonteisuus vaihtelee myös yksilöittäin – jotkut kokevat ohimenevän työttömyysjakson suorastaan tarpeellisena lepona stressaavan tutkimusurakan päätteeksi, toisessa ääripäässä kaiken menettäneet ihmiset pohtivat itsemurhaa. Mielenterveyden ja elämänlaadun heikkeneminen ovat joka tapauksessa yleisiä kokemuksia, ja monen kohdalla ongelmat ovat heijastuneet myös perheeseen. Tutkijaidentiteetin pysyvyys: Vastauksista nousi esiin ihmisryhmä, jota luonnehtii kenties parhaiten sana ”tutkijaidentiteetti”. Osa jopa usean vuoden yhtäjaksoisesti työttöminä olleista tohtoreista jatkaa edelleen tutkimustaan ja akateemisten julkaisujen kirjoittamista. He eivät lopeta tutkimista, koska heillä on sisäinen motivaatio työskennellä: totuuden etsintä, pyrkimys siirtää rajaa tunnetun ja tuntemattoman välillä, ihmiskunnan hyödyttäminen. Yhteiskunnalliset vaikutukset: Tohtorityöttömyyden laajempana vaikutuksena Suomeen ilmenee kallisarvoisten resurssien hukkaaminen. Vastaajilta kysyttiin heidän tutkimusaiheistaan ja spesifistä tutkijanosaamisestaan, jolloin paljastui laaja kirjo hyvin yksilöllisiä, syvällisiä tiedollisia aarteita, joista ei saada yhteiskunnalle hyötyä tohtorien ollessa työttöminä ja – joidenkin kohdalla – syrjässä yhteiskunnallisista keskusteluista. Tohtorityöttömyyden myötä menetämme ihmiselämään, luonnonympäristöön ja tekniikkaan liittyvää hyödyllistä tietoa, sekä tämän tiedon myötä mahdollisuuksia ratkaista globaaleja ongelmia. Jokainen päivä tohtorityöttömyyttä tarkoittaa älykkäimmän ja koulutetuimman työvoimamme hukkaan heittämistä. Ratkaisut: Yksi yleisimmin mainituista tohtorien esittämistä ratkaisuista tohtorityöttömyyden ongelmaan liittyy yliopistojen tohtorikoulutusmääriin, joita pitäisi vähentää, jos post doc -tutkijoille ei ole työpaikkoja ja tutkimusrahoitusta. Kääntäen, tutkimusrahoitusta ja työpaikkoja olisi luotava tohtoreita varten. Yliopistojen palkitseminen tohtoritutkintojen määrien perusteella nähdään ongelmallisena. Monet vaativat asennemuutosta, jotta työnantajat tarjoaisivat töitä tohtoreille. Suuri osa tohtoreista toivoo parempia ja varta vasten tohtoreille suunniteltuja TE-palveluita. Jotkut ajattelevat, että jos töitä ei kerran ole, tämä totuus pitäisi myöntää. Ainoa ratkaisu on siinä tapauksessa kunnollinen ja riittävä perustulo.