Koulutusko kannattaa aina? – Eräiden korkeakoulutettujen ammattinimikkeiden ansiokehitys 1995–2004

Työssä tarkasteltiin lähes sadan korkeaa koulutusta vaativan ammattinimikkeen säännöllisen työajan ansiokehitystä 1995–2004 suhteessa kaikkiin, oman työnantajasektorin ja saman koulutusasteen palkansaajiin. Lisäksi selvitettiin tarkastelujakson aikana solmittujen virka- ja työehtosopimusten sekä sopimusalojen erillisten palkkaohjelmien vaikutusta nimikkeiden ansiokehitykseen. Tutkimuksen nimikkeistä suurin osa oli kuntasektorilta ja sieltä erityisesti naisvaltaiselta sosiaali- ja terveystoimen alalta. Valtiosektorin nimikkeistä valtaosa kuului yliopistojen ja tutkimuslaitosten asiantuntijoihin. Mukana oli myös nimikkeitä yksityiseltä ja kirkon sektoreilta. Tutkimuksen pääasiallisena aineistona olivat Tilastokeskuksen palkkarakennetilastot. Ansiokehitystarkastelu osoitti, että vain ani harva tutkituista ylsi tarkastelujaksolla yleisen ansiotasoindeksin kehityksen tasolle. Omaan työnantajasektoriin verrattuna kuntasektorin nimikkeet menestyivät parhaiten, mutta kuntasektori itsessään on ansiokehitykseltään ollut huomattavasti muita sektoreita heikompi. Lähes kaikki valtiosektorin nimikkeet jäivät huomattavasti jälkeen sekä yleisestä että valtion ansiotasoindeksistä. Myös kirkon ja yksityisen sektorin ammattinimikkeet menestyivät heikosti. Tutkittujen nimikkeiden ansiokehityksen hitaus näkyi myös vertailtaessa vuotuista ansiotasoa kaikkiin palkansaajiin ja oman sektorin palkansaajiin. Lähes kaikkien nimikkeiden suhteellinen asema on tarkastelujakson aikana pysynyt ennallaan tai heikentynyt vertailuryhmiin nähden. Oman koulutusasteen muihin palkansaajiin verrattuna useimmat tutkituista nimikkeistä ovat ansiotasoltaan jopa kymmeniä prosenttiyksikköjä alhaisemmalla tasolla. Nimikkeet eivät ole juurikaan kyenneet ottamaan kiinni muiden vastaavan koulutusasteen työntekijöiden palkkaetumatkaa. Useiden nimikkeiden koulutus- ja pätevyysvaatimuksia tiukennettiin tarkastelujakson aikana, mutta ansiokehityksessä muutokset näkyvät hitaasti. Keskitettyihin tulopoliittisiin kokonaisratkuihin kuuluneilla tas-arvo- ja liittoerillä on ollut jonkin verran vaikutusta nimikkeiden ansiokehitykseen sellaisina vuosina, jolloin näitä eriä on ollut käytettävissä. Kun palkkahinnoittelu tai taulukkopalkkoja on korotettu vain työehtosopimusten vähimmäisyleiskorotuksen verran, nimikkeet ovat pääsääntöisesti jääneet entistä enemmän jälkeen yleisestä ansiotasoindeksistä. Yhtenä syynä on palkkaliukumien vähäisyys julkisella sektorilla. Valtion palkkaohjelma Valpas ja kirkon sektorin Kirpas eivät palkkatilastojen valossa ole kohentaneet tutkittavien nimikkeiden suhteellista ansiotasoa. Sen sijaan kuntasektorin Kunpas-ohjelma nosti kuntasektorin nimikkeiden ansioita tarkastelujakson viimeisenä vuotena. Jälkeenjääneisyyden korjaaminen vaatisi kuitenkin useita vuosia.