Näyttötutkintojen tuottavuus- ja palkkavaikutukset

Tässä tutkimuksessa on selvitetty näyttötutkintojen vaikutuksia toimipaikkojen tuottavuuteen ja yksilöiden palkkoihin. Tutkimuksen aineistona on käytetty Tilastokeskuksen edustavia rekisteripohjaisia aineistoja henkilöistä ja toimipaikoista. Tutkittavaan aineistoon on sisällytetty useimmat yksityisen sektorin toimialat. Tutkimuksessa toimipaikkakohtaista näyttötutkinnon suorittaneiden osuutta käytetään selittämään toimipaikan tuottavuutta liikevaihdolla henkeä kohden mitattuna. Näyttötutkinnon suorittaneiden osuus on lisäksi jaettu suorittajien iän, tutkintotyypin ja suoritustoimipaikan mukaan, ja muina selittäjinä käytetään toimipaikan henkilöstön koostumusta mittaavia muuttujia. Tulokset osoittavat, että korkea näyttötutkinto-osuus on yhteydessä korkeampaan tuottavuuteen. Erityisesti samassa työpaikassa näyttötutkintoja suorittaneiden suuri suhteellinen määrä selittää tuottavuutta, ja alle 35-vuotiaiden näyttötutkinnon korkea osuus näyttäisi olevan vahvemmin yhteydessä korkeaan tuottavuuteen. Aineistolla on vaikea osoittaa suoraa kausaalisuutta, mutta löydetty tilastollinen yhteys on sopusoinnussa sen kanssa, että joko näyttötutkinnot suoraan nostavat tuottavuutta tai näyttötutkintoja hyödyntävillä yrityksillä on esimerkiksi käytössään parempia keinoja sitouttaa tuottavat työntekijät. Henkilöiden palkkaa selittävällä tilastollisella mallilla on täydennetty tuottavuusanalyysiä. Näyttötutkinnot nostavat myös yleensä yksilöiden palkkaa. Verrattuna muutoin samankaltaisten henkilöiden palkkaprofiiliin, näyttötutkinnon vaikutus tyypillisesti on korkeimmillaan samassa työpaikassa pysyvillä heti tutkinnon jälkeen ja työpaikkaa vaihtavilla vasta joitakin vuosia tutkinnon jälkeen. Palkkavaikutukset verrattuna muutoin samanlaisten henkilöiden palkkaprofiiliin ovat osin pienempiä yli 35-vuotiailla näyttötutkinnon suorittajilla ja joissakin tapauksissa naisilla, mikä voi johtua erilaisesta valikoitumisesta koulutukseen.