Pankkisääntelyn teoria ja normit: Oikeudellinen näkökulma

Keskustelualoite on ensimmäinen osa laajempaa projektia, jossa arvioidaan pankkilainsäädännön muutostarpeita pankkikriisin kokemusten valossa.Keskustelualoitteessa tarkastellaan Suomen pankkilainsäädännön kehitystä taloustieteessä sääntelyn vaikutuksista esitettyjä näkemyksiä vastaan. Taloustieteen näkemyksistä tarkastellaan sääntelyn ja valvonnan talousteoreettisia perusteita sekä sääntelyn ei-toivottuja seurauksia, joista keskeiseksi nostetaan moraalikato ja siihen liittyvä piittaamaton riskinotto.Lisäksi kuvataan talous- ja oikeustaloustieteen näkemyksiä a) lainsäännöksistä kannustimina saavuttaa lainsäätäjän tavoitteet, b) agentista eli pankista normien noudattajana ja normeihin vaikuttajana sekä c) keinoista lisätä lainsäännösten toivottuja kannustinvaikutuksia. Pankkilainsäädännön päätavoitteet ovat linjassa taloustieteessä esitettyjen näkemysten kanssa.Tavoitteisiin pääsemiseksi valituissa keinoissa sen sijaan ei ole vältytty niiltä haittavaikutuksilta, joiden takia osa taloustieteilijöistä ehdottaa kokonaanluopumista sääntelystä.Lain valmistelussa on nähtävissä varsin vähän arviointia, miten valvojan käyttäytyrrunen vaikuttaa säännösten noudattamiseen. Tämän vuosisadan alun lainsäädännössä tavoitteet ja keinot olivat sopusoinnussa keskenään.Ristiriidassa ne olivat 1970 alusta voimaan tulleessa lainsäädännössä. Toimintaoikeuksia lisättiin ja vastapainona korostettiin vakavaraisuuden tärkeyttä. Vakavaraisuusvaatimuksia kuitenkin alennettiin.Säästöpankkien sallittiin toimia liikepankkimaisesti ilman riittäviä vakavaraisuuspuskureita. 1980-luvun lainvalmistelun keskeisin heikkous oli valmistelun hitaus, perusteluiden kapea-alaisuus, muodollisen yksimielisyyden hakeminen sekä säännöstön poikkearninen kansainvälisistä vaatimuksista.Kanteiden nostamista koskevien määräaikojen lyhentäminen eri aikaan eri pankkiryhmien osalta on myöhemmin ratkaisevasti vaikuttanut eri pankkiryhmien johdon tosiasialliseen taloudelliseen vastuuseen. Pankkien rooli lainvalmistelussa on ollut vahva.Viranomaiset näyttävät hyväksyneen pankkien keskeisen roolin, mistä osoituksena voidaan pitää mm. sitä, että pankit ovat voineet itse laatia ehdotuksia itseään koskeviksi lainsäännöksiksi. Talletussuojan moraalikatoa lisäävien vaikutusten vähentämiseksi on muodollista talletussuojaa olennaisempaa, miten laaja on tosiasiallinen velkojien, jopa omistajien suoja.Mikäli kattavaa tosiasiallista suojaa pidetään välttämättömänä, sen vastapainona tulisi olla tiukentuneet omistajien vastuuta korostavat säännökset. Pankkivalvonnan keskeisenä tehtävänä tulisi olla sen varmistaminen, että vastuu pankkien toiminnoista ja toiminnasta annettavien tietojen luotettavuudesta on pankin johdolla ja omistajilla.