EMU:n vaikutus talouspolitiikkaan ja sen työnjakoon Suomessa

Talouspolitiikan liikkumavara on Suomessa viimeisen kymmenen vuoden aikana supistunut ja samalla talouspolitiikan työnjako on muuttunut. Talouspoliittiset päätökset Suomen lähialueilla ovat heijastuneet myös talouspoliittiseen päätöksentekoon Suomessa. Talouspolitiikan työnjaossa tapahtuneiden muutosten taustalla on ollut ennen kaikkea pääomanliikkeiden vapautuminen ja siihen liittyvä kansainvälisten rahoitusmarkkinoiden merkityksen kasvu sekä korkosäännöstelyn purkaminen. Tämän kehityksen seurauksena rahapolitiikan liikkumavara on kaventunut kun taas finanssipolitiikan, tulopolitiikan sekä työmarkkinoiden jouston merkitys suhdannepolitiikassa on korostunut. Rahapolitiikan ohjausvälinevalikoiman muuttuminen kertoo raha- ja pääomamarkkinoiden monipuolistumisesta ja markkinaehtoisten keinojen lisääntymisestä suoran vaikuttamisen sijasta. Viime vuosina Euroopan taloudellinen ja raha taloudellinen yhdentyminen on edennyt nopeasti mm. Euroopan yhteisen sisämarkkinaprosessin myötä. Euroopan raha- ja valuuttayhteistyön tilalle kaavaillaan sitä huomattavasti kattavampaa Euroopan talous- ja rahaliittoa (EMU). Toteutuessaan EMU merkitsee, että EY-maissa siirrytään vaiheittain yhteiseen keskuspankkiin, pysyvästi kiinteisiin valuuttakursseihin ja viime kädessä yhteiseen valuuttaan. Tämä sekä Euroopan integraation yleispiirteet on kirjattu ns. Maastrichtin sopimuksessa. Tanskan ja Ranskan kansanäänestysten tulosten vaikutuksesta Maastrichtin sopimuksen ratifiointi saattaa viivästyä suunnitellusta aikataulusta. Eräät EY-maat ovat myös joutuneet ottamaan taka-askelia jo toteutuneiden tavoitteiden osalta kun ne ovat joko irrottautuneet yhteisestä valuuttakurssijärjestelmästä tai ovat turvautuneet uudelleen valuutansäännöstelytoimiin raha- ja valuuttamarkkinoilla ilmenneiden levottomuuksien vuoksi. Näiden toimien odotetaan olevan tilapäisiä. Vastoinkäymiset ovat kuitenkin lisänneet keskustelua valuuttakurssijärjestelmän toimivuudesta sekä raha- ja talous liiton tulevaisuudesta. Euroopan talous- ja rahaliittosuunnitelman toteuttaminen vaikuttaa talouspolitiikan harjoittamiseen myös Suomessa. Riippumatta siitä, minkälaiseen integraatioratkaisuun Suomi lopulta päätyy, Suomi ei voi olla ottamatta huomioon Keski-Euroopan kehitystä. Kaikissa oloissa EY-maiden talouspoliittiset ratkaisut tulevat entistä selkeämmin vaikuttamaan Suomessa harjoitettavaan talouspolitiikkaan. Vaikka Maastrichtin sopimuksen perusteella on vaikea yksityiskohtaisesti hahmottaa, kuinka talouspolitiikan yhteensovittaminen toteutetaan integroituneessa Euroopassa, on selvää, että rahapolitiikan itsenäisyys Suomessa kaventuu entisestään ja häviää kokonaan, mikäli Euroopan talousalueelle perustetaan yhteinen keskuspankki ja Suomi on mukana Euroopan rahaliitossa. Myös finanssipolitiikkaan kohdistuu jo varhaisessa vaiheessa budjetin alijäämään ja julkisen sektorin velkaantumiseen liittyviä rajoituksia. Kun valuuttakurssi on vakaa, hintakilpailukyvyn ylläpitäminen ja talouden sopeutuskyky edellyttävät aikaisempaa suurempaa hintojen ja palkkojen joustavuutta.