Yritysten velkaantuminen, luottolama ja talouden kasvu

Suomen taloudellista tilannetta luonnehtivat tällä hetkellä monet luottokriiseille ominaiset tekijät kuten osakkeiden hintojen ja varallisuusarvojen romahtaminen, korkotason tuntuva nousu, pankkien vakavaraisuusongelmat sekä yritysten ja kotitalouksien korkea velkaantuneisuus. Tässä selvityksessä tarkastellaan yleisesti edellä mainittujen tekijöiden merkitystä luottokriisin syntymiseen. Lisäksi selvityksessä arvioidaan toimialoittain yritysten velkaantuneisuuden yhteyttä pankkisektorin kannattavuuteen ja talouden kasvuun Tilastokeskuksen julkaiseman luottokantatilaston sekä yritysten tilinpäätöstilaston tietojen pohjalta. Luottokriisin syntymistä on selitetty sekä luotontarjontaa että -kysyntää supistavilla tekijöillä, kun luottomarkkinoiden eri osapuolien informaatio asiakkaisiin ja/tai luototettaviin investointihankkeisiin liittyvistä riskeistä on erilaista. Tilanteessa, jossa luotonantajien informaatio näistä riskeistä vähenee, korkotason nousu, kireä rahapolitiikka, pankkien vakavaraisuusongelmat sekä yritysten velkaantuneisuus ja vakuusarvojen romahtaminen voivat johtaa luottokriisiin. Luottokriisi puolestaan vähentää tuotantoa, työllisyyttä ja investointeja. Käytettävissä olleen aineiston pohjalta on todettavissa, että yritysten velka- ja kannattavuusongelmat koskettavat tällä hetkellä pääasiassa suljetun sektorin toimialoja, vaikka myös avoimella sektorilla yritysten velkaantuneisuusaste on korkea. Suljetulla sektorilla heikot kysyntä- ja kannattavuusnäkymät johtavat siihen, että yritysten velkakanta voi sopeutua lähinnä vain konkurssien kautta. Sen sijaan avoimella sektorilla viennin voimakas elpyminen helpottaa velkakannan sopeuttamista ja vähentää yritysten konkurssiriskiä. Jos viennin kasvu kuitenkin heikkenee, korkea. velkaantuneisuus ja korkeat rahoituskustannukset lisäävät myös avoimella sektorilla yritysten konkurssiriskiä. Nykyisessä taloudellisessa tilanteessa yritysten korkea velkaantuneisuus ja konkurssiriskin kohoaminen ovat useasta eri syystä suurempia pankkiluottomarkkinoiden vakautta uhkaavia tekijöitä kuin aikaisemmin. Ensinnäkin pankkiluottojen osuus yritysten velkarahoituksesta on kohonnut merkittävästi rahoitusmarkkinoiden liberalisoinnin jälkeen. Toiseksi pankkien yritysluototuksen painopiste on siirtynyt entistä selvemmin suljetun sektorin toimialojen rahoitukseen. Erityisesti liike-elämää palvelevan toiminnan (sisältää kiinteistösijoitustoiminnan) osuus pankkien yritysluotoista on lisääntynyt voimakkaasti samalla kun maatalouden ja metsä- ja metalliteollisuuden osuudet ovat supistuneet. Kolmanneksi pankkien erityisesti suljetun sektorin toimialoille valittamien valuuttaluottojen määrä kohosi jyrkästi 1980-luvun lopulla. Neljänneksi yritysten velanhoitokyky on korkean reaalikoron ja vakuuksien arvon romahtamisen seurauksena oleellisesti heikompi kuin ennen rahamarkkinoiden liberalisointia. Nämä tekijät vähentävät pienten ja keskisuurten yritysten luotonkysyntää sekä pankkien luotontarjontaa näille yrityksille. Tämän seurauksena luottokriisin haitalliset vaikutukset kohdistuvat lähinnä pienyritysvaltaisille suljetun sektorin toimialoille sekä näiden toimialojen luototukseen painottuneiden pankkien ja pankkiryhmien toimintaan. Varsinkin säästöpankkiryhmän asema tulee pysymään heikkona vielä jatkossakin, koska yli kaksi kolmasosaa säästöpankkien yritysluotoista on talla hetkellä kiinni rakennustoiminnan, kaupan, ravintola- ja majoitustoiminnan sekä liike-elämää palvelevan toiminnan luotoissa. Yritysten korkea velkaantuneisuus ja korkotaso sekä vakuusarvojen romahtaminen jarruttavat investointitoiminnan elpymistä sekä avoimella että suljetulla sektorilla. Metsäteollisuusyritysten suhteellisen velkaantuneisuuden sopeuttaminen pitkän aikavälin keskimääräiselle tasolle kestää suoritettujen kaavamaisten laskelmien mukaan suotuisissakin olosuhteissa vähintään 4-5 vuotta. Sopeutumisen vaatima aika näyttäisi siis olevan keskimäärin 2-3 vuotta pidempi kuin 1970-luvulla. Sen sijaan metalliteollisuudessa yritysten velkaantuneisuus ei laskelmien mukaan kohoa yli keskimääräisen trenditasonsa. Kaupassa, ravintola- ja majoitustoiminnassa velkaantuneisuuden sopeuttaminen vaatii vähintään kahdeksan vuotta. Rakennustoiminnassa yritysten velkaantuneisuus ei tehtyjen laskelmien mukaan alene pitkän aikavalin keskiarvoonsa vielä vuosituhannen vaihteeseen mennessä. Voimakas velkaantuneisuuden sopeuttamispaine pitänee investointiasteen alhaisena useita vuosia, mikä vaikeuttaa taloudellisen kasvun käynnistymistä ja lisää suljetun sektorin ongelmia vielä tulevaisuudessa.